Heippa!
Nyt on lähes viikko elelty rautojen kera. Suun sisustakin alkaa hiljalleen tottua ylimääräisiin härpättimiin eikä ole enää niin kipeä, kuin parina ensimmäisenä päivänä. Hampaat ovat edelleen kosketusarat. Meillä oli mieheni kanssa vuosipäivä perjantaina 8.8 ja meillä oli varaus parhaaseen hampurilaisravintolaan, mitä Suomesta löytyy (Midhill). Hieman ketutti, ettei pystynyt syömään muuta kuin pienet ranskalaiset ja mansikkamilkshaken. Ranskalaiset piti pätkiä 2 cm paloihin ja pureskella takahampailla. Minulla kesti kauemmin näiden syömisessä kuin miehelläni hampurilaisaterian tuhoamisessa ;).
Ihmisten reaktiot ovat olleet melko hillittyjä tähän mennessä. Suurin osa on ihmetellyt, miksi olen raudat ylipäätään tarvinnut. Äitini ja siskoni ensimmäinen reaktio oli "menit sitten laittamaan ne?", koska he yrittivät puhua minut pois tästä projektista. Töissä ihmiset ovat onneksi reagoineet lähinnä tyyliin "ahaa, no mutta kokeile tehdä semmoinen smoothie...". Puhe siirtyy helposti siihen, kuinka sitä voisi parannella itseään turhamaisemminkin, kuten laittamalla silikonitissit. Siinä vaiheessa hyppään hieman takajaloilleni, ja sanon, ettei tämän projektin sisimmäinen tarkoitus ole tehdä minusta kaunista, vaan itsevarma ja omat hampaansa hyväksyvä ihminen. Toki, jos ajatellaan isommalla skaalalla asioita, niin kyllähän hampaiden oikomisen voi rinnastaa kauneuskirurgiaan - kyse on kuitenkin oman kehon huonojen puolien parantamisesta. En itse vain näe omaa tilannettani sellaisena, että sen voisi rinnastaa kyseiseen ilmiöön. Kyllä lapsienkin hampaita oiotaan koko ajan, minulla se vain jäi lapsena väliin ja teen sen nyt.
Paras juttu tapahtui juurikin perjantaina, kun hyppäsin bussiin ja pyysin kuskilta seutulippua. Kuski kysyi minua suoraan silmiin katsoen "Aikuinen?". Voin sanoa, että kyllä huvitti! Varsinkin, kun lapsilipun ikäraja taitaa olla 12 vuotta :D melkoinen nuorennusruiske tuli otettua!
En tiedä onko se normaalia, mutta mielestäni hampaani ovat liikkuneet jo sen verran (?), että purenta ei täsmää. Alakulmahampaat ovat liikkuneet hieman rivistä, joten siksi en saa hampaita yhteen. En tiedä, onko tällainen liikkumistahti edes mahdollista ja kuvittelenko kaiken. Siltä vain tuntuu. Eilen illalla kokeilin etuhampaiden lankaamista ensimmäisen kerran. Auts. Valmiiksi herkät ja arat hampaat + todella ahtaat hammasvälit + raudat tiellä = tekee kipeää. En taida moiseen ryhtyä ihan joka päivä... kotiohjeissa luki suosituksena lankaamiselle kaksi kertaa viikossa. En ole tuohonkaan vielä pystynyt, mutta katsotaan kuinka tilanne etenee.
Tekee mieli pitsaa, ruisleipää, paahtoleipää, hampurilaisia, pihviä, parsaa.... lista on pitkä. Paino on tippunut tähän mennessä 0,5 kg. Kunhan pystyn syömään, niin otan painon kaksinkerroin takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti