tiistai 5. elokuuta 2014

D-day

Hei!


Nyt se päivä on koittanut. Tänään on hammaskojeiden asennus klo 12:30-14:00. Hyvästelin aamupalalla granaattiomenan ja Snickersin, niitä tuskin tulee syötyä hetkeen. Harmi, olen juuri vasta tutustunut granaattiomenaan ja löytänyt siitä uuden lempihedelmäni! Mokoma vaan värjää kaiken, mikä sen eteen sattuu.. harmi vain, etten ehtinyt syömään isompaa aamupalaa tai brunssia, sillä halusin nukkua pitkään.

Lähdin matkaan ajoissa, sillä katsoin ajan väärin ja olen hammaslääkärissä jo ennen kello kahtatoista. Pitkä odottelu vain lisäsi perhosia vatsassa. Vastaanottoaula Smile Designissa on todella seesteinen ja kaunis, sen harmonisuus rauhoitti hieman. Hermostuksissani kävin kuitenkin vessassa kolmesti ennen kuin Kaj pyysi minut sisään.



Ensin otettiin ennen-kuvat alta pois, jotta saadaan vertailupohjaa sille hymylle, joka on tuloksena hoidon lopussa. Sen jälkeen ruvettiinkin hommiin. Ylärivi hoidettiin ensin, hampaat puhdistettiin ja käsiteltiin useampaan otteeseen ennen brakettien liimaamista. Kiinnikkeet tulevat valmiissa muotissa, jotka liimataan hampaan pinnalle ja muotti revitään pois. Molemmat leuat hoituivat helposti, piece of cake. Session ainoa inhottava asia oli vielä edessä; hampaiden hiominen. Minulta ei onneksi tarvitse poistaa hampaita, jotta ne mahtuvat oikenemaan, vaan hiominen riittää. Tämä operaatio hoidettiin välineellä, joka muistuttaa hiekkapaperia tai teräslankaa ja sillä viilataan hampaiden välejä samalla tavalla kuin hampaita langatessa. Voin sanoa, että epämukavuuden tunne oli melko huipussaan. Ei kivun vuoksi, vaan äänen takia. Muutenkin ääniherkkänä ihmisenä kiemurtelin penkissä, kun Kaj yritti tehdä hampaille liikkumatilaa.

Korotuspaloja ei tarvinut laittaa (suurimmalle osalle kuulemma laitetaan), joten hampaat ylettävät purtaessa yhteen. Onneksi. Purentaa tasoiteltiin hieman ja homma oli paketissa. Kun sain luvan nousta ylös ja kaikki härpättimet pois suustani ensimmäistä kertaa, fiilis oli outo. Tuntui, että huulet eivät mene rautojen päälle, vaan jäävät niiden taakse jumiin. Suu tuntuu täydeltä. Sain mukaani pehmeän hammasharjan, erikoishammaslankaa, jossa on muovitettu pää, vahaa sekä hammasvälitikkuja. Vahaa voi laittaa brakettien päälle, jos tuntuu että ne hankaavat huulia. Seuraavat kaksi viikkoa tulevat kuulemma olemaan kivuliaat ja kurjat. Tämä on se lause, mitä olen pyöritellyt päässäni ja yrittänyt valmistautua kipuun. No, kyllä kauneuden eteen pitää hieman kärsiä. ;)

Varasimme uuden ajan kolmen viikon päähän ja lähdin uutena tyttönä kohti kotia. Nimenomaan tyttönä. Tuntuu, että iästä olisi lähtenyt kymmenen vuotta pois! :D tämä toimii siis hyvänä nuorennusniksinä. Botoxiakaan ei tarvita, sen verran pullottaa ylähuuli rautojen päällä. Unohtakaa siis kauneuskirurgia, ottakaa hammasraudat!

Tältä ne nyt näyttävät! Erittäin huomaamattomat, vaikka itsestä ei siltä todellakaan tunnu.


Ensimmäiset tunnit menivät hyvin, lähinnä ihmetellessä, että mitä suuhun oikein juuri laitettiin. Ensimmäinen testiruoka kotona oli kaurapuuro. Voin sanoa, että sitä ei kannata julkisilla paikoilla sitten syödä (esim. töissä), jos on raudat! Jokainen puurohiutale jää rautoihin kiinni ja ruokailun jälkeen hampaita puhdistaessa löytyy kokonainen teelusikallinen tavaraa rautojen seasta. Note to self: pidä hammasharjaa tästä lähin aina mukana, jos syöt julkisilla paikoilla. Tai syö mieluummin keittoja. Tai älä syö mieluiten mitään.

Illemmalla alkoi kuitenkin jo aristaa sen verran, että perunapurjososekeitonkin syöminen tuntui haastavalta. Hampaat ovat kosketusarat. Raudat alkavat tehdä työtään! Alarivistön kiinnike hankaa alahuulen sisäpintaa inhottavasti, vahalle on siis käyttöä. Sen laittaminen brakettiin on haastavaa, koska kyse on alle nuppineulan pään kokoisesta vahapallosta, joka pitäisi painaa brakettiin kiinni, mutta ei voi oikein painaa, kun hammasta aristaa niin paljon. Vaha ei tahdo jäädä kiinni. Tätä pitää harjoitella, ennen kuin raudat pureutuvat alahuulesta läpi.

Särkylääkkeen kera nukkumaan. Päässä kävi ajatus, että mitähän tuli tehtyä.

Ainiin, otin "lähtöpainon" muistiin, sillä on vähän semmoinen fiilis, että paino tulee tippumaan parin viikon sisään.

2 kommenttia:

  1. Heippa! Joo, olen kyllä samaa mieltä ruokahuomioistasi - puuroa ei kannata kokeilla ainakaan julkisilla paikoilla :D Itellä nyt takana puolitoista vuotta rautojen kanssa (oikomista ennen ja jälkeen purennankorjausleikkauksen), joten aika hyvin oon jo ehtinyt oppia, mitä suuhun kannattaa pistää. Mun kokemuksen mukaan riisi ja tavallinen salaatti ovat pahimpia tarttujia, ja jälkimmäinen on tosi tehokas hymynpilaaja :D Jauhelihasta ja pinaattikeitosta on niistäkin pahaa sanottavaa, joten suosittelen tosiaan niiden hammasväliharjojen käyttämistä. Niitten lisäksi peiliäkin kannattaa kuljettaa mukana, joskus on ihan hyvä tarkistaa, miltä se hymy näyttää :D Paljon tsemppiä projektiin! Vaikka alku on aina hiukka hankala ja kivulias, niin lopputulos on varmasti loistava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä mennään siellä kivuliaan puolella, mutta olen pystynyt syömään jo ranskalaisia perunoita ja lohkoperunoita ;) eli kyllä tässä mennään kohti kiinteää ruokaa (toivottavasti)! Huh, puolitoista vuotta kuulostaa todella pitkältä ajalta, mutta eiköhän senkin jaksa, kun tietää, että lopussa kiitos seisoo! Kiitos tsempeistä ja samoin sinulle! :)

      Poista