Ilon pilkahduksia

Hejssan!

Näin pikaisesti summattuna ensimmäiset kaksi viikkoa olivat vaikeita, kuten hammaslääkärini varoitti. Rautoihin tottumisessa kesti kauan, ne hankasivat ja syöminen oli vaikeaa. Nyt kuitenkin kolmas viikko meni jo huikean paljon paremmin! Pääsin syömään ihan kunnon ruokia, tosin ne ovat olleet melko pastapainotteisia helpon pureskeltavuutensa ansiosta. Pureskelin jopa suklaapatukan :) töissä en kuitenkaan voinut aina luottaa siihen, että ruokalan tarjonta on purukalustolleni sopivaa, joten tein ison satsin lasagnea, jota vein useampana päivänä töihin evääksi. Nyt ei lasse enää maistu, jostain kumman syystä... töissä aamupalalla olen syönyt kaurapuuroa (vaikka vannotin, etten söisi sitä julkisilla paikoilla!) ja kanamunia. Kyytipojaksi aina vettä, niin voi huljutella pahimmat ruoanjämät raudoista pois diskreetisti pöydässä.

Tänään oli ensimmäinen kontrollikäynti Smile Designilla. Hampaat ovat jo liikkuneet (!) ja edistystä on huomattavissa. Ylähampaiden lanka vaihdettiin vahvempaan ja suurimpana muutoksena tehtiin etuhampaisiin pieni juju homman jouduttamiseksi: yläetuhampaiden eteen sekä taakse laitettiin pienet jouset, jotka nopeuttavat sisäänpäin kääntyneiden etuhampaiden oikenemista molemmilta puolin. Kaj sanoi, että takajousi ei ole välttämätön, eli se voidaan poistaa, jos se kiusaa minua liikaa ja hankaloittaa elämää turhan paljon, mutta se kuitenkin nopeuttaa kinkkisten etuhampaiden liikkumista oikeille paikoilleen. Tämä jousi kyllä hankaloittaa sekä puhumista että syömistä melko oleellisesti. S-kirjain suhahtaa nyt ihan kunnolla eivätkä hampaat mene luonnollisesti kiinni ilman pingottamista, mutta parhaani teen, jotta pystyisin elämään näiden viritysten kanssa!

Iloa tuottanut uutinen oli se, että hoito etenee sen verran hyvää tahtia eteenpäin, että hoitoaikakin saattaa lyhentyä! Se, jos mikä motivoi pitämään jos minkälaisia jousivirityksiä suussa!

Tässä hieman kuvakirjoa tämän hetkisestä tilanteesta.

Yritin ottaa hampaiden takana olevasta jousivirityksestä kuvaa, mutta surkealaatuinen puhelimeni kamera ei suostu ottamaan kovin tarkkaa kuvaa :(. Yritän myöhemmin uudelleen. Pakko jakaa myös kuva Smile Designin toalettitiloista, niin outoa kuin se onkin. En ole koskaan ollut niin hienossa vessassa, että siellä on korvattu paperiset käsipyyhkeet oikeilla käsipyyhkeillä! Olen todella vaikuttunut :). 

Tilat Smile Designissa ovat muutenkin todella viihtyisät ja värimaailma hellii ainakin minun aistejani. Hammaslääkärini Kaj Karlsson on varmasti parhaita hammaslääkäreitä, joilla minä olen ollut. Tämä siksi, koska hänen huomassaan olen pystynyt välillä jopa rentoutumaan hammaslääkärin penkissä (se on paljon minulta), vaikka eiväthän kaikki toimenpiteet tietenkään ole mukavia. Koko henkilökunta on todella ystävällistä ja huomioonottavaa.

Tästä jatketaan eteenpäin, pilteillä ja sosekeitoilla :) vi ses!

Kohti kiinteää ruokaa kauniin hymyn lisäksi?

Hei vaan!

Kaksi viikkoa tulee pian täyteen suu täynnä rautaa. Kojeiden läsnäoloa ei tiedosta enää koko ajan, niihin on tottunut jo melko hyvin, mutta poskien sisäpinnat ovat eri mieltä. Poskien limakalvoille ja alahuuleen jää takuulla ikuiset jäljet tästä projektista, se on varmaa. Tuskissani kokeilin myös pitää talouspaperituppoja poskissa, helpotti hetkeksi. Valitettavasti ne eivät vain ole kovin pitkäaikainen ratkaisu ongelmaani. Vaha, jota sain hammaslääkäristä mukaani, ei valitettavasti pysy kovin kauaa raudoissa kiinni, vaan lähtee jonain niistä 3-4 hampaidenpesukerroista, kun joudun jynssäämään hampaitani puhtaaksi ruoan jämistä.

Muutamia vinkkejä, joita olen havainnut:

• Kannattaa välttää vesimelonin makuista Breezeriä, se värjää raudat pinkeiksi. Sama koskee muita punaisella väriaineella kyllästettyjä juomia.
• Alkoholin kanssa kannattaa muutenkin olla tarkka. Kyllä, sillä saa siirrettyä nälkää, kun on kivaa, mutta mitäs sitten, kun iskee se aamuyön mättötarve? Oh boy.
• Tupakkakaan ei tee kovin hyvää suun jo valmiiksi hellille limakalvoille, tai rautojen värille. Tosin tälläkin pääsee nälän tunteesta hetkeksi eroon, mutta ei kovin terveellinen ratkaisu.

Onnekseni olen pystynyt syömään kiinteitä, mutta helposti pureskeltavia ruokia jo pari päivää! Alas on saatu kanankoipia, makaronia, pekonia ja paahtoleipää. Mahtava fiilis, kun saa syödä muutakin kuin vauvanruokia. Sitäkin tuli kylässä syötyä, Pilttiä siis.

Ainiin, R-kioskilla kysyttiin paperit. Lisää todisteita siitä, että raudat nuorentavat. :) tästä eteenpäin olisi tarkoitus päivitellä blogia noin viikon välein.

Ensimmäinen viikko takana

Heippa!

Nyt on lähes viikko elelty rautojen kera. Suun sisustakin alkaa hiljalleen tottua ylimääräisiin härpättimiin eikä ole enää niin kipeä, kuin parina ensimmäisenä päivänä. Hampaat ovat edelleen kosketusarat. Meillä oli mieheni kanssa vuosipäivä perjantaina 8.8 ja meillä oli varaus parhaaseen hampurilaisravintolaan, mitä Suomesta löytyy (Midhill). Hieman ketutti, ettei pystynyt syömään muuta kuin pienet ranskalaiset ja mansikkamilkshaken. Ranskalaiset piti pätkiä 2 cm paloihin ja pureskella takahampailla. Minulla kesti kauemmin näiden syömisessä kuin miehelläni hampurilaisaterian tuhoamisessa ;).

Ihmisten reaktiot ovat olleet melko hillittyjä tähän mennessä. Suurin osa on ihmetellyt, miksi olen raudat ylipäätään tarvinnut. Äitini ja siskoni ensimmäinen reaktio oli "menit sitten laittamaan ne?", koska he yrittivät puhua minut pois tästä projektista. Töissä ihmiset ovat onneksi reagoineet lähinnä tyyliin "ahaa, no mutta kokeile tehdä semmoinen smoothie...". Puhe siirtyy helposti siihen, kuinka sitä voisi parannella itseään turhamaisemminkin, kuten laittamalla silikonitissit. Siinä vaiheessa hyppään hieman takajaloilleni, ja sanon, ettei tämän projektin sisimmäinen tarkoitus ole tehdä minusta kaunista, vaan itsevarma ja omat hampaansa hyväksyvä ihminen. Toki, jos ajatellaan isommalla skaalalla asioita, niin kyllähän hampaiden oikomisen voi rinnastaa kauneuskirurgiaan - kyse on kuitenkin oman kehon huonojen puolien parantamisesta. En itse vain näe omaa tilannettani sellaisena, että sen voisi rinnastaa kyseiseen ilmiöön. Kyllä lapsienkin hampaita oiotaan koko ajan, minulla se vain jäi lapsena väliin ja teen sen nyt.

Paras juttu tapahtui juurikin perjantaina, kun hyppäsin bussiin ja pyysin kuskilta seutulippua. Kuski kysyi minua suoraan silmiin katsoen "Aikuinen?". Voin sanoa, että kyllä huvitti! Varsinkin, kun lapsilipun ikäraja taitaa olla 12 vuotta :D melkoinen nuorennusruiske tuli otettua!

En tiedä onko se normaalia, mutta mielestäni hampaani ovat liikkuneet jo sen verran (?), että purenta ei täsmää. Alakulmahampaat ovat liikkuneet hieman rivistä, joten siksi en saa hampaita yhteen. En tiedä, onko tällainen liikkumistahti edes mahdollista ja kuvittelenko kaiken. Siltä vain tuntuu. Eilen illalla kokeilin etuhampaiden lankaamista ensimmäisen kerran. Auts. Valmiiksi herkät ja arat hampaat + todella ahtaat hammasvälit + raudat tiellä = tekee kipeää. En taida moiseen ryhtyä ihan joka päivä... kotiohjeissa luki suosituksena lankaamiselle kaksi kertaa viikossa. En ole tuohonkaan vielä pystynyt, mutta katsotaan kuinka tilanne etenee.

Tekee mieli pitsaa, ruisleipää, paahtoleipää, hampurilaisia, pihviä, parsaa.... lista on pitkä. Paino on tippunut tähän mennessä 0,5 kg. Kunhan pystyn syömään, niin otan painon kaksinkerroin takaisin!

Ensimmäinen työpäivä

Moikka!

Yö tuli nukuttua melko hyvin, olin jo valmiiksi niin väsynyt, etteivät raudat häirinneet. Töihin lähtö jännitti hieman, lähinnä miettien, että mitä työkaverit sanovat ja mitä syön töissä. Olen asiakaspalvelualalla töissä, joten olen koko ajan ihmisten kanssa kasvotusten tekemisissä. Kaikeksi yllätyksekseni kukaan työkaveri ei huomannut rautojani, ennen kuin sanoin asiasta (tai sitten eivät vaan kehdanneet kysyä, että mikä sun suuta vaivaa, kun se on tolla tavalla törröllään).

Kesken työpäivää alkoi särkeä suuta, joten ibuprofeenia nassuun. Syöminen ja sitä kautta jaksaminen oli työpäivän haasteellisin juttu: eväänä töissä minulla oli vain mansikka-vaniljajogurttia ja juotava jogurtti. Lounastauolla yritin syödä pienen banaanin leikkaamalla sen noin sentin siivuiksi, mutta pelkästään puolikkaan banaanin syömiseen tuhraantui 20 minuuttia (!). Loput jäi syömättä. Lienee siis sanomattakin selvää, että mitään ei pysty pureskelemaan eikä mikään saa osua hampaisiin, sen verran arkoja kavereita ovat. Pitää muistaa, kipu tarkoittaa, että ne liikkuvat... asiakkaiden kanssa puhuminen meinasi välillä olla jopa vaivalloista, kun yritän koko ajan saada pidettyä ylähuulen rautojen päällä niin, ettei se jäisi tyhmästi jumiin niiden taakse. Näin ollen puheesta tuli välillä jopa vähän sössöttämistä, mutta kivullakin oli tekemistä asian kanssa. Työkaveri taisi vähän sääliä, sanoi että näyttää vähän vaivalloiselta tuo puhuminenkin.

Ennen kotiin menoa kävin kaupassa pyörimässä ja miettimässä, mitä ruokavaliooni voisi kuulua näinä herkkinä ja hellinä aikoina. Onneksi sain ahaa-elämyksen - hernekeitto!! Sitä heti neljä purkkia ostoskoriin ja eteenpäin. Hieman banaania, että saa tehtyä smoothieita ja riisipuurokin näytti siltä, että sitä voisi pystyä syömään. Ja tietty lisää jogurttia. Mielessä on käynyt tietty upean pihviaterian kokkaaminen ja koko komeuden heittäminen blenderiin. Uskon kuitenkin, että blenderistä löytyvän lihaperunasalaattipyreen väri voisi olla melko luotaantyöntävä.

Raudat ovat koko ajan mielessä, ei mene sekuntiakaan etten tiedostaisi niiden olemassaoloa. Varsinkin, kun alarautojen kiinnikkeet yrittävät työntyä alahuulestani läpi... tai ainakin tuntuu siltä. Illalla pyöräytin extra-aikaista aamuvuoroa varten smoothien valmiiksi, johon tuli seuraavia aineksia

- 1 banaani
- hunajamelonia pari siivua
- ¼ avocadoa
- loraus appelsiinimehua
- pari jääpalaa

Tästä kombosta tuli sekä hyvänmakuinen että sopiva koostumukseltaan! Eikä yhtään lisättyä sokeria. Olen aina ollut kova makean perään, ja jos olen marjasmoothieita tai vastaavia tehnyt, sokeri on aina mukana. Tässä hunajameloni ja appelsiinimehu toimivat täydellisesti makeuttajina, namnam. Täytyy ostaa maitorahkaa seuraaviin satseihin, niin saa vähän proteiinia sekaan (ellen heitä sinne hieman pihviä).

D-day

Hei!

Nyt se päivä on koittanut. Tänään on hammaskojeiden asennus klo 12:30-14:00. Hyvästelin aamupalalla granaattiomenan ja Snickersin, niitä tuskin tulee syötyä hetkeen. Harmi, olen juuri vasta tutustunut granaattiomenaan ja löytänyt siitä uuden lempihedelmäni! Mokoma vaan värjää kaiken, mikä sen eteen sattuu.. harmi vain, etten ehtinyt syömään isompaa aamupalaa tai brunssia, sillä halusin nukkua pitkään.

Lähdin matkaan ajoissa, sillä katsoin ajan väärin ja olen hammaslääkärissä jo ennen kello kahtatoista. Pitkä odottelu vain lisäsi perhosia vatsassa. Vastaanottoaula Smile Designissa on todella seesteinen ja kaunis, sen harmonisuus rauhoitti hieman. Hermostuksissani kävin kuitenkin vessassa kolmesti ennen kuin Kaj pyysi minut sisään.

Ensin otettiin ennen-kuvat alta pois, jotta saadaan vertailupohjaa sille hymylle, joka on tuloksena hoidon lopussa. Sen jälkeen ruvettiinkin hommiin. Ylärivi hoidettiin ensin, hampaat puhdistettiin ja käsiteltiin useampaan otteeseen ennen brakettien liimaamista. Kiinnikkeet tulevat valmiissa muotissa, jotka liimataan hampaan pinnalle ja muotti revitään pois. Molemmat leuat hoituivat helposti, piece of cake. Session ainoa inhottava asia oli vielä edessä; hampaiden hiominen. Minulta ei onneksi tarvitse poistaa hampaita, jotta ne mahtuvat oikenemaan, vaan hiominen riittää. Tämä operaatio hoidettiin välineellä, joka muistuttaa hiekkapaperia tai teräslankaa ja sillä viilataan hampaiden välejä samalla tavalla kuin hampaita langatessa. Voin sanoa, että epämukavuuden tunne oli melko huipussaan. Ei kivun vuoksi, vaan äänen takia. Muutenkin ääniherkkänä ihmisenä kiemurtelin penkissä, kun Kaj yritti tehdä hampaille liikkumatilaa.

Korotuspaloja ei tarvinut laittaa (suurimmalle osalle kuulemma laitetaan), joten hampaat ylettävät purtaessa yhteen. Onneksi. Purentaa tasoiteltiin hieman ja homma oli paketissa. Kun sain luvan nousta ylös ja kaikki härpättimet pois suustani ensimmäistä kertaa, fiilis oli outo. Tuntui, että huulet eivät mene rautojen päälle, vaan jäävät niiden taakse jumiin. Suu tuntuu täydeltä. Sain mukaani pehmeän hammasharjan, erikoishammaslankaa, jossa on muovitettu pää, vahaa sekä hammasvälitikkuja. Vahaa voi laittaa brakettien päälle, jos tuntuu että ne hankaavat huulia. Seuraavat kaksi viikkoa tulevat kuulemma olemaan kivuliaat ja kurjat. Tämä on se lause, mitä olen pyöritellyt päässäni ja yrittänyt valmistautua kipuun. No, kyllä kauneuden eteen pitää hieman kärsiä. ;)

Varasimme uuden ajan kolmen viikon päähän ja lähdin uutena tyttönä kohti kotia. Nimenomaan tyttönä. Tuntuu, että iästä olisi lähtenyt kymmenen vuotta pois! :D tämä toimii siis hyvänä nuorennusniksinä. Botoxiakaan ei tarvita, sen verran pullottaa ylähuuli rautojen päällä. Unohtakaa siis kauneuskirurgia, ottakaa hammasraudat!

Tältä ne nyt näyttävät! Erittäin huomaamattomat, vaikka itsestä ei siltä todellakaan tunnu.

Ensimmäiset tunnit menivät hyvin, lähinnä ihmetellessä, että mitä suuhun oikein juuri laitettiin. Ensimmäinen testiruoka kotona oli kaurapuuro. Voin sanoa, että sitä ei kannata julkisilla paikoilla sitten syödä (esim. töissä), jos on raudat! Jokainen puurohiutale jää rautoihin kiinni ja ruokailun jälkeen hampaita puhdistaessa löytyy kokonainen teelusikallinen tavaraa rautojen seasta. Note to self: pidä hammasharjaa tästä lähin aina mukana, jos syöt julkisilla paikoilla. Tai syö mieluummin keittoja. Tai älä syö mieluiten mitään.

Illemmalla alkoi kuitenkin jo aristaa sen verran, että perunapurjososekeitonkin syöminen tuntui haastavalta. Hampaat ovat kosketusarat. Raudat alkavat tehdä työtään! Alarivistön kiinnike hankaa alahuulen sisäpintaa inhottavasti, vahalle on siis käyttöä. Sen laittaminen brakettiin on haastavaa, koska kyse on alle nuppineulan pään kokoisesta vahapallosta, joka pitäisi painaa brakettiin kiinni, mutta ei voi oikein painaa, kun hammasta aristaa niin paljon. Vaha ei tahdo jäädä kiinni. Tätä pitää harjoitella, ennen kuin raudat pureutuvat alahuulesta läpi.

Särkylääkkeen kera nukkumaan. Päässä kävi ajatus, että mitähän tuli tehtyä.

Ainiin, otin "lähtöpainon" muistiin, sillä on vähän semmoinen fiilis, että paino tulee tippumaan parin viikon sisään.

Projektin taustaa

Tervehdys!

Tämä blogi tulee käsittelemään matkaa, jonka aloitan 5.8 - oikomishoitoprojekti on tämän matkan nimi. Kirjoitusten tarkoituksena on kertoa, mistä kaikki on saanut alkunsa ja kuinka matka etenee, millaisia tuntemuksia, haasteita ja toivottavasti iloa tämän projektin varrella tullaan kohtaamaan.

Olen 26-vuotias nainen. Olen koko ikäni ollut epävarma hampaistani ja joskus yrittänyt myös piilotella hymyäni häpeillessäni vinoa ylärivistöni. Hampaiden vinous on vaihdellut vuosien varrella viisaudenhampaiden vuoksi, ja suurin ongelmani on ollut etuhampaiden vinous. Ylähammasrivistöni on ahdas ja tämän vuoksi etuhampaat ovat loikanneet rivistä hieman ulos ja vinoon. Edestä päin vinoutta ei välttämättä aina huomaa, mutta vasemmalla puolellani olevat ihmiset huomaavat varmasti, mistä on kyse.

Ollessani viidennellä luokalla hammaslääkäri ehdotti minulle hammasrautojen laittamista, mutta kun hän otti puheeksi kahden hampaan poistamisen operaation mahdollistamiseksi, tämä lapsukainen pelästyi lopullisesti ja sanoi jyrkän ein. Keskustelu päättyi siihen. Voin sanoa, että tämä on kaduttanut melko moneen otteeseen elämän varrella...

Asiaa on siis pyöritelty mielessä yli kymmenen vuotta, ja nyt asia tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun päätimme sulhaseni kanssa hääpäivämme, joka tulee olemaan 8.8.2015. En halua tuhlata hääpäivänäni hetkeäkään siihen, että ajattelen kuvakulmia, joista minusta voi ottaa kuvia niin, että hampaat näyttäisivät suoremmilta tai mitään vastaavaa. Haluan vain hymyillä estottomasti ja onnellisesti, ja mieluiten vielä kauniin hammasrivistön kera! Ainoa ratkaisu tässä tilanteessa on siis marssia hammaslääkärin pakeille.

Olen etsinyt netistä tietoa erilaisista oikomismenetelmistä, ja törmäsin Inman Aligner -hoitomuotoon. Tässä hoitomuodossa saisi tuloksia huippunopeasti (jopa 4-16 viikossa) ja olin täysin myyty ajatukselle. Vielä se, että kojeet saisi otettua irti halutessaan kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Toinen hoitomuoto, joka kiinnosti, oli Six Month Smiles. Tämä vastaa eniten perinteistä kiinteillä raudoilla tapahtuvaa oikomista, mutta braketit (kiinnikkeet) ovat vaaleita, joten ne eivät näy niin paljoa. Tässä nimensä mukaisesti saadaan tuloksia noin 6-8 kuukaudessa, mikä on joka tapauksessa nopeampaa kuin perinteisillä telaketjuilla.

Löytämieni blogipostauksien kautta päädyin ottamaan yhteyttä Smile Designiin (Itä-Pasilan hammaslääkärit, http://www.smiledesign.fi), joka sijaitsee Pasilassa. Syyt, joiden kautta päädyin valitsemaan heidät, olivat ne, että olin lukenut useita positiivisia palautteita kyseisestä paikasta ja erityisesti Kaj Karlssonista, joka on toinen Smile Designissa työskentelevistä hammaslääkäreistä. Myös sijainti oli minulle sopiva, sillä pääsisin hyvin bussilla paikan päälle. Varasin siis ajan konsultaatioon, joka oli 9.6.

Konsultaatiokäynti ei kestänyt kauaa, muistaakseni noin 20 minuuttia. Kysyin heti, olisiko minulla mahdollista käyttää Inman Aligner -kiskoja, mutta suureksi pettymyksekseni vastaus oli ei. Hampaideni virheasennot olivat liian suuret Inmanilla oiottavaksi, joten vaihtoehdoiksi minun tapauksessani jäivät Six Month Smiles ja Invisalign. Invisalign on lähes näkymätön muovikalvo, joka asetetaan hampaisiin. Hoitoajat olivat molemmissa melko samaa luokkaa, mutta jälkimmäinen olisi kustannuksiltaan hieman kalliimpi. Päädyin valitsemaan Six Month Smilesin itselleni, eli vaaleat, kiinteät raudat. Suuri yllätys itselleni oli se, että raudat jouduttaisiin laittamaan sekä ylös että alas. Olin henkisesti varautunut vain ylärivin oikomiseen. Tälle löytyi luonnollinen selitys: jos ylähampaat oiotaan uuteen kaareen, täytyy alakaaren täsmätä uuteen yläriviin. Tilaa hampaiden levitykselle tehtäisiin joko hampaiden poistolla tai hiomalla, siitä ei ollut vielä täyttä varmuutta.

Hammaslääkäri varmisti vielä pariinkin otteeseen, haluanko lähteä projektiin ja mietin silloin, että jos nyt sanon, että "mietin vielä hetken", niin koko homma jää tekemättä. Sanoin "kyllä" ja asia oli päätetty. Kaj otti hampaistani muotit rautojen teettämistä varten (maistuu muuten aika pahalle se muottiaine) ja varasimme ajan rautojen laitolle. Uuden elämäni ensimmäinen päivä tulisi olemaan 5.8, jolloin raudat istutettaisiin suuhuni. Olin koko loppupäivän outo hymy kasvoillani - olin vihdoinkin tehnyt sen suuren päätöksen, jota olin empinyt pitkään! Asian pallotteluun on ollut monia syitä, suurimpana raha. Nyt tulin siihen tulokseen, että kerran se vain kirpaisee ja en sijoita tässä ensisijaisesti ulkonäkööni, vaan itsetuntooni. Se, jos mikä on tämän investoinnin arvoinen! Jes!

Tästä se matka alkaa, päätöksestä!