Valmista tuli!

Hei kaikki! 

Ensinnäkin suuret pahoitteluni, että viime postauksesta on kulunut suunnattoman kauan ja etenkin, kun olen pitänyt teitä jännityksessä.. :) muuttorumban juuri läpikäyneenä ei ole ehtinyt istahtaa koneelle tai ottamaan kuvia. 

Kojeet otettiin pois 18.12, eli tässä on eletty lähes kuukausi uusien hampaiden kanssa! Ensifiilis oli melko neutraali, kojeiden poisto ei tuntunut suussa yhtään ihmeelliseltä, lähinnä sellaiselta "ahaa, tältähän tämän kuuluukin tuntua". Poiston yhteydessä asennettiin retentiolangat ylös ja alas pitämään hampaat paikallaan. Alalanka ei tuntunut oikein miltään, mutta ylälankaan tottuminen kesti pari viikkoa. Se nimittäin tuntuu purressa ja vie vähän tilaa alahampailta hampaita yhteen purtaessa, mutta siihenkin tottuu. Erikoista oli se, että kojeiden poiston jälkeen hampaat olivat kipeät ja vihloivat lähes kaksi viikkoa. Suurin syy tähän taisi olla purennan muutos jälleen kerran, mutta tilanne tasaantui, kun poskihampaat lähtivät siirtymään takaisin vanhoja paikkojaan kohti - purenta tasoittui täydelliseksi! Ja vaikka se hurjalta kuulostaakin, että kojeita on juuri pidetty 4,5kk suussa ja heti hampaat vaeltaa takaisin, niin ei hätää - etuhampaat eivät lähde karkailemaan mihinkään retentiolangan takia :)

Vielä riittää hieman pikkuviilaamista, etuhampaisiin tarvitsee uudet paikat ja toinen etuhampaani on aikoinaan juurihoidettu (kuollut hammas), jonka vuoksi se on erivärinen kuin muut hampaat. Tätä värieroa yritetään tasoittaa ensi viikolla valkaisemalla sitä yksittäistä etuhammasta. Hampaiden valkaisu pitää nimittäin hoitaa ennen paikkojen korjaamista, koska paikat peittävät etuhampaita, joten jälkikäteen valkaisu on vaikeaa.

Se tunne, kun sai ensi kertaa syödä jotain, mitä haukataan (sämpylä, leipä, pitsa..) oli mahtava! Syömisen helppous on ihana tunne, tosin pääsin kunnollisen syömisen vauhtiin vasta, kun hampaat lopettivat kipuilun. Himoitsemaani subia olen syönytkin myös kojeet suussa, tosin haarukalla ja veitsellä. Olihan se mahtavaa syödä ihan normaalistikin ;) raakaa porkkanaa on jo testattu, kova ruisleipä odottaa vielä vuoroaan. 

Odottelen vielä hampaiden paikkojen laittoa, koska ne näkyvät etuhampaiden pinnalla ruskeina läntteinä - ei kovin kaunista. Kuvista sitä ei ehkä huomaa, mutta kasvokkain kyllä. Ei muuta kuin kohti lopputuloksen esittelyä (viralliset kuvat myöhemmin)! Pahoitteluni jälleen kuvien laadusta, minä laahaan puhelimien kehityksessä lähes neljä vuotta jäljessä.. :P

Pakko sanoa, että itsestäkin tuntuu surrealistiselta katsoa uutta hymyä kuvista, niistä sen vasta tajuaa kunnolla, että hampaat ovat suorat (tietty pieni osa aivoista etsii edelleen kuvakulmaa, mistä ne näyttäisivät vinoilta). Vielä kun saadaat paikat ja valkaisu tehtyä, niin luulen, että minulla on hääpäivänkestävä hymy :) aika upeaa!

Mahtavaa viikonloppua kaikille! :)

Arjen pikkujuttuja

Heissulivei!

Lueskelin juuri ensimmäisiä postauksiani ja niiden tunnelmia, voi kuinka aika kultaa muistot jo näinkin pian :) ensimmäisinä viikkoina todella luulin, että tulen olemaan puoli vuotta keittodietillä, mutta kuinka väärässä olenkaan ollut! Pystyn syömään täysin normaaleja ruokia, tosin välttelen kaikkea kovaa, kuten pähkinöitä (olen testannut, vaivalloista), raakoja vihanneksia, hampaisiin kiinni jääviä ruoka-aineita kuten Daim-suklaa... testaamalla tietää, mitä pystyy syömään.

Ajattelin kertoa pienistä arjen asioista, jotka ovat tulleet osaksi arkipäivää rautojen kanssa. Puhuminen ei tuota enää mitään ongelmia, paitsi aamuisin. Yön aikana tapahtuu jonkinlainen alipaineistus suussani, eli kun aamulla herään, tuntuu kuin olisin imenyt kaiken ilman suuni sisältä pois, jonka seurauksena on se, että jokainen braketti on liimautunut suuni limakalvoihin kiinni. En siis pysty sanomaan sanaakaan, ennen kuin teen pallokalaefektin: puhallan suuni sisään ilmaa niin, että jokainen braketti irtoaa yksitellen suuni sisäpinnasta irti :D sitten puhe luistaa taas! Tämän vuoksi aamuisin myös suuni on hieman arka, osittain myös sen takia, että jostain syystä puren öisin hampaitani todella kovaa yhteen. En tiedä onko tämä alitajuista, että yritän saada purennan osumaan yhteen puremalla hampaat kovaa yhteen.

Olen huomannut hymyileväni leveämmin kuin koskaan. Raudat kun vievät tilaa suun ulkopinnoilla, niin hymykin levenee niin, että raudat loistavat. En ole kyllä hetkeäkään häpeillyt rautojani, päinvastoin! Minusta on siistiä olla aikuinen nuori nainen, jolla on raudat suussa. Pitihän tämäkin päästä kokemaan jossain vaiheessa elämää.

Syömisestä en stressaa enää julkisilla paikoilla. Tiedän, että ruoka jää joka tapauksessa rautoihin kiinni ainakin osittain, mutta minulla on aina lasi vettä edessäni, jolla aterian päätteeksi mahdollisimman huomaamattomasti huljuttelen suustani suurimman ruoan rippeet pois. Töissä ruokaseuran läsnäollessa en kyllä naureskele hampaat näkyen, vaan peitän hymyni syödessä ja sen jälkeen, koska en tiedä mitä ällöttävää sieltä paljastuu muille. Parempi vain pitää suu soukemmalla siihen asti, kun pääsee tsekkaamaan peilistä, mitä rautojen välistä paljastuu. En ole myöskään koskaan pitänyt näin hyvää huolta hampaistani koskaan - toki olen aiemminkin pessyt hampaani kahdesti päivässä, mutta nyt myös puhdistan hammasvälit tikulla joka ilta. Olen tainnut koko tänä aikana jättää "tikuttamisen" väliin maksimissaan viisi kertaa.

Huomenna on todennäköisesti toiseksi viimeinen kerta, kun menen näyttämään hampaitani Kajlle ennen kojeiden poistamista. Tuntuu epätodelliselta, aika on mennyt niin huomaamattoman nopeasti. Mietin välillä, miltä tuntuu rautojen jälkeinen elämä täydellisen hammasrivin kanssa. Muuttuuko purentani oleellisesti, pystynkö syömään niin kuin ennen rautoja mitä vain, tulevatko hampaat oikeasti pysymään paikoillaan...? Näitä asioita pyörittelen mielessäni. Tiedän, että purentaa tullaan hiomaan, kun kojeet poistetaan, retentiolangan tehtävä on pitää hampaat paikallaan ja kyllä muutkin oikomisen läpikäyneet ihmiset viettävät täysin normaalia elämää. Tämä on ainutkertainen kokemus, joka etenee asteittain eteenpäin. Asia olisi erilainen, jos olisin halunnutkin vaikka laminaattikuoret hampaisiini, homma olisi hoitunut kerralla ja se olisi siinä. En kuitenkaan halunnut, että omat hampaani tuhotaan ja niiden päälle laitetaan suuhuni vierasta materiaalia, se olisi peruuttamatonta. Tällaisella oikomisratkaisulla pelataan omilla hampaillani eikä niitä tuhota. Pidän tätä luonnollisimpana menetelmänä hampaiden oikomiseen.

Huomista odotellessa! :)

Vastahan tämä projekti aloitettiin...

Moikka!

Olin taas Kajn luona käymässä reilut pari viikko sitten (pahoitteluni postauksen myöhästymisestä!). Vielä kerran vaihdettiin vahvempaan lankaan, mutta sen tarkoituksena on lähinnä vakiinnuttaa hampaiden tämän hetkisiä paikkoja ja toivottavasti siirtää sitä kakkoshammasta, josta edellisessä postauksessa mainitsinkin. Se on jääräpäisesti vielä hieman vinossa, mutta se ei näy edestä ollenkaan - tunnen sen vain itse suun sisäpuolella. Jos hammas ei liiku, se ei maailmaa kaada! Hymy on jo täysin niissä uomissaan, joissa sen pitääkin olla. Luultavasti tulen tajuamaan muutoksen täysin vasta kun raudat otetaan pois. Nyt raudat ovat niin kiinteä osa purukalustoa, ettei metsää näe puilta.

Kyselin retentiolangan asentamisesta, ja sen pitäisi toivottavasti mahtua paikalleen. Se asetetaan hampaiden taakse pitämään hampaat paikallaan. Se tulee kuulemma hieman hankaloittamaan hampaiden putsausta, mutta tuskin niin paljoa, kuin paikallaan olevat raudat :)

Tässä myös kuvia loppusuoralta, pahoitteluni kuvien laadusta - puhelimeni kamera on todella surkea!

Tältä näyttää tällä hetkellä ja olen tyytyväinen! Sitten kun etuhampaiden alareunat vielä tasoitetaan kaiken päätteeksi, voin olla onnellinen uuden hymyn omistaja! :) 

Viikko 10

Moikka!

Oikomisessa on nyt mennyt 10 viikkoa, ja kävin kontrollikäynnillä taas maanantaina 13.10. Tilanne näyttää nyt niin hyvältä, että Kajn mukaan tarvitaan todennäköisesti enää yksi kontrollikäynti ja siitä seuraavalla kerralla voidaan ottaa kojeet pois. Niin... anteeksi mitä? Olin pahimmassa tapauksessa varautunut pitämään kojeita maaliskuuhun asti, ja nyt olisi mahdollista saada unelmieni hampaat valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Tuloksia on siis minun kohdallani tullut ihan yhtä nopeasti, kuin jos olisin voinut ottaa Inman Aligner -muotit oikomiseen. Ihan hullua, mutta todella hienoa! Ihmettelen vain, miten hampaani ovat liikkuneet niin nopeasti paikoilleen. Tosin, lähtötilanne ei ollut kovin paha minun kohdallani, joten dramaattisia muutoksia ulkopuolisten silmiin minun purukalustossani ei ole todennäköisesti tapahtunut. Olen jo pelotellut itseäni, että se on tulevaisuuden parodontiitti, joka antaa hampaiden liikkua niin nopeasti, mutta hys semmoisista.

Nyt on tarkoituksena siirtää ylhäällä enää yhtä hammasta pikkaisen, että se on muiden kanssa tasaisessa rivissä niin, ettei se haittaa purentaa. En ole varma, puhutaanko oikeilla termeillä kakkoshampaista, mutta etuhampaiden vieressä olevaa kaveria pitäisi töniä vähän vielä riviin. Sitten annetaan hampaiden rauhoittua hetki, ja toivotaan, että rivi asettuu kiltisti uuteen uomaansa ja askarrellaan toivottavasti retentiolangat paikalleen :)

Onnellista viikonloppua!

Kaikki hyvin

Hej vaan!

Ajattelin päivitellä hieman kuvan muodossa tämän hetkistä tilannetta :) hoito etenee hyvin, raudat ovat pysyneet ehjinä suussa, suu on suht ehjä sekä käyttäjäkin on hyvillä mielin! Eli kaikki hyvin :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Loppusuora häämöttää... jo!

Heippa!

Kävin taas Smile Designissa kontrollikäynnillä maanantaina 22.9. Etuhampaisiin laitetut jousiviritykset tekivät tehtävänsä ja nopeasti - etuhampaat olivat jo kääntyneet toivottuun asentoon! Näin ollen Kaj otti jouset pois kiusaamasta (vaikka eivät ne enää minua kiusanneet, kun olin niihin jo tottunut). Tilanne näytti niin hyvältä, että loppu häämöttää Kajn mukaan. Tiesin itsekin, että edistys on ollut ällistyttävän nopeaa, mutta tuo tieto hämmästytti kuitenkin. Enää pitäisi paria hammasta liikutella vielä pikkaisen, sitten alkaa homma olla paketissa.

Jäljellä olevan hoitoajan arviota en kuitenkaan saanut, koska koskaan ei voi tietää, kuinka jäljellä olevat millin kolmasosat siirtyvät, joten viimeisissä hienosäädöissä saattaa kestää pidempään. Ja vaikka oikominen olisikin jo nyt valmis, pitää hampaiden uusien asentojen ja paikkojen hieman vakiintua, eli rautoja ei voi ottaa heti pois, koska muuten hampaat vaeltavat heti vanhoille paikoilleen. Mutta kaiken tämän jälkeen olen todella innoissani! :) tuntuu tosi mahtavalta, että vaikka vastahan tässä aloitettiin, niin ollaan jo niin lähellä loppua.

Raudoista on tullut osa minua, joten siitä tulee mielenkiintoista, kun raudat poistetaan. Jo pelkkien jousien poistaminen aiheutti suuhun todella alastoman olon :D näin hullua tästä arjesta on tullut. Innoitukseksi muille oikomista läpikäyville; älkää pelätkö erikoiseltakin tuntuvia virityksiä, jos niillä on tarkoitus nopeuttaa hampaiden siirtymistä! Kaikki, mikä jouduttaa hoitoa on hyväksi ja kannattaa :) vaikka aluksi tuntuisi pahalta, niin kaikkeen tottuu kyllä. En olisi itse uskonut moista, mutta niin siinä kävi.

Kuulemisiin! :)

Normaalia elämää

Heippa!

Pahoitteluni ensin, että kirjoitusväli on venähtänyt hieman. Kuten edellisessä postauksessani kirjoitin, etuhampaisiini lisättiin jousia sekä eteen että taakse. Voin sanoa, että ensimmäinen ilta oli todella epämiellyttävä ja harkitsin heti takajousien poistattamista. Jousesta kehittynyt s-vika kävi todella pahasti itsetunnon päälle, ja se, etten saanut hampaita ollenkaan kiinni rasitti leukoja aika paljon. Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että nämä ongelmat kaikkosivat onneksi kolmessa päivässä!! :) olen niin helpottunut. Perjantaina pystyin syömään myös himoitsemaani pitsaa, se oli koko kuukauden suurin kohokohta! Ai että, kuinka hyvää se oli.

Puhuminen siis onnistuu nyt hyvin ja suukin menee onneksi kiinni. Alkuhankaluudet johtuivat taas kiristelystä. Nyt tiedän sitten seuraavia kertoja varten, mitä odottaa. Hampaat ovat pari päivää kipeät eikä syöminen tai muukaan onnistu, mutta kaikki helpottaa kyllä parin päivän kuluttua. Nyt tuntuu siltä, että elän täysin normaalia elämää ja raudat tulevat siinä sivussa mukana. En enää edes kiinnitä niihin paljon huomiota! Välillä mietin jopa, että minkälainen shokki se taas tulee olemaan, kun raudat otetaan pois... :) hampaat ovat liikkuneet kovaa vauhtia, olen todella iloinen ja odotan kovasti lopputulosta!!

Ajattelin jakaa muutaman ennen-kuvan, jotta on sitten jotain vertailtavaa, kun projekti päättyy. Valitsin sellaisia kuvia, joissa etuhampaiden törröttäminen näkyy selvemmin.

Teknisistä ongelmista johtuen sain laitettua nyt vain kaksi kuvaa. Elämme Apple-universumissa ja minun puhelimeni, jossa kaikki kuvani ovat, ei ole osa tätä universumia... eli yhteensopivuusongelmia :) sitten vielä kuva tästä hetkestä rautojen kanssa, eli kuinka huomaamattomat ne ovatkaan!

Käytiin viikko sitten festareilla.. ;) tällaista tällä haavaa, näkemisiin ja kuulumisiin :)